Mistä kaikki sai alkunsa
Näin läheltä terapian voiman
Alla oleva tarina on todellinen, henkilökohtainen kertomus siitä, mikä sai minut hakeutumaan mielenterveysalalle.
Kun olimme siskoni Emilian kanssa murrosikäisiä, Emilia sairastui vakavasti. Emilia alkoi kärsiä voimakkaasta ja päivittäisestä fyysisestä pahoinvoinnista, joka vei hänet useisiin lääketieteellisiin tutkimuksiin, joissa pyrittiin selvittämään ongelman syytä. Meidän hämmennykseksemme kaikki tutkimustulokset olivat normaaleja ja mitään fyysistä syytä oireisiin ei löytynyt. Kunnes eräs viisas lääkäri hoksasi kysyä, miten Emilia on psyykkisesti voinut. Vuodepotilaaksi hänet saattanut fyysinen pahoinvointi juonsikin juurensa masennuksesta ja paniikkihäiriöstä, jota edes Emilia itse ei ollut tiedostanut. Tästä alkoi pitkä, mutta eheyttävä toipumismatka.
Emilia alkoi käydä säännöllisesti terapiassa ja aloitti myös mielialalääkityksen. Me perheenä olimme parhaamme mukaan tukena. Itse nuorena hämmentävässä ja pelottavassakin tilanteessa en osannut paljon muuta kuin olla seurana ja yrittää piristää. Jälkikäteen olen tajunnut antaneeni ehkä juuri sitä kaikista tärkeintä, eli aikaani. Toipumisprosessi oli hidas, mutta seurasin vieressä vaikuttuneena, miten hoito pikkuhiljaa teki tehtävänsä. Emilia pystyi jälleen tekemään jo joitakin tavallisia asioita, kuten käymään kaupassa tai näkemään ystäviä. Iso merkkipaalu oli se, kun Emilia uskalsi vuosien jälkeen matkustaa yksin julkisilla kulkuvälineillä.
Alkuun Emilian tilanne oli ikään kuin perheemme välinen salaisuus. Emilia toivoi, että muut eivät saisi tietää ja keksimme yhdessä tekosyitä sille miksi Emilia oli aina kotona. Luulimme, että ei samanlaista tilannetta ollut kellään muulla. Yksi osa toipumisprosessia oli kuitenkin se, että Emilia ja me muutkin tulimme sinuiksi mielenterveydenhäiriön kanssa. Kokemus sitoi perheemme ainutlaatuisella tavalla yhteen ja mahdollisti sen, että kipeistäkin asioista voidaan puhua avoimesti. Eikä matka ole suinkaan ollut vain synkkyyttä – mukaan on mahtunut myös paljon perheemme omintakeista, erikoistakin huumoria.
Vuosien jälkeen terapian voima oli vakuuttanut minut pysyvästi. Tunsin ja tunnen edelleen tarvetta kertoa siitä kaikille ja perheemme kokemus on vaikuttanut suuresti uravalintaani. Toivon voivani omalla työlläni auttaa muita, samalla tavalla kuin Emiliaa ovat auttaneet monet mielenterveystyön ammattilaiset. Olen nähnyt läheltä sen, miten toipumisen myötä Emiliasta tuli jälleen nauravainen, tasapainoinen ja puhelias ilopilleri, sellainen jona kaikki lähipiirissä hänet varmasti nykyään tuntevat.
Vaikka masennus ja paniikkihäiriö välillä nostavat edelleen päätään, Emilia on oppinut elämään niiden kanssa. Hän on muuttanut omaan asuntoon, huolehtii kahdesta valloittavasta kissastaan ja elää omanlaistaan, hänelle tällä hetkellä sopivaa arkea. Nykyään terapia, mielenterveys tai sen häiriöt ovat täysin tavallisia sanoja keskusteluissamme. Emilia saattaa kysyä minua mukaan kaupungille, kun hänellä on terapia-aika. ”Käyn äkkiä terapiassa, mennäänkö sitten yhdessä ravintolaan syömään?”
Iidaimonian missio & visio
Sen lisäksi että Iidaimonia pyrkii edistämään yksilöiden hyvinvointia, tavoitteena on myös laajempi yhteiskunnallinen vaikuttaminen – terapiassa tulee saada käydä häpeilemättä. Iidaimonia haluaa tuoda mielenterveystaidot kaikille tutuksi ja normalisoida mielenterveydestä huolehtimista. Pyrkimyksenä on, että tulevaisuudessa mielenterveys nähdään yhtä tavallisena osana ihmisen kokonaisvaltaista terveyttä, kuin fyysinenkin terveys.
Mistä nimi Iidaimonia tulee?
Yrityksen nimi Iidaimonia juontaa juurensa psykologian ja filosofian alojen termistä eudaimoniasta. Eudaimonia tarkoittaa syvää onnellisuutta siitä, että elää todellisen itsensä mukaisesti. Se tarkoittaa oman elämän suunnan ja itselle parhaan elämäntavan löytämistä. Siihen liittyy vahvasti merkityksen ja tarkoituksen tunteet. Iidaimonian toiminnan tavoitteena ja lähtökohtana onkin auttaa asiakasta juuri niissä asioissa, jotka asiakas itse kokee merkitykselliseksi.